Ystävät, olemme todellakin kahden maailman kansalaisia. Ensimmäinen maailma on se, joka on niinkuin se on eli konkreettinen, puhdas todellisuus. Toinen on puolestaan se, joka yrittää ymmärtää tuota ensimmäistä: tulkinta, arvot ja niiden legitimaatio. Tätä maailmaa tiedonsosiologit Berger ja Luckmann kutsuvat symboliseksi universumiksi. Se on puhtaasti ihmismielen tuotetta, eikä mitenkään kausaalisesti seuraa konkreettisesta todellisuudesta. Se on ihmisen yritys luoda rakennetta ainoalle autenttiselle todellisuudelle: ajatella mennyttä (jota ei enää ole), suunnitella tulevaa (jota ei vielä ole) tai päättää mikä on oikein ja väärin (onko luonnossa moraalia?).
Jos symbolisen universumin rakentaminen olisi jokaisen henkilökohtainen prosessi, minulla tuskin olisi mitään sitä vastaan. Mutta kun yksilölle ei ole annettu todellista mahdollisuutta valita millaiseen rakennelmaan hän syntyy ja mitä oppii pitämään oikeana tapana tulkita maailmaa. – Enkä nyt puhu vain siitä, että sota-aikaan lihavaa pidettiin kauniina ja nyt taas ei. Tarkoitan sellaisia perustavia asioita kuin aika- ja kausaalikäsitystä, näkemystä maailman perimmäisestä luonteesta ja ihmisen roolista siinä. Me rääpäleet sisäistämme näistä oleellisimmat ennen kuin opimme laskemaan kymmeneen. Ja jos joskus mielimme ohjelmoida itsemme uudelleen, meidän on totisesti riisuttava päältämme kaikki mitä olemme oppineet. KOSKAAN.
Mutta kuka todella uskaltaa lähteä tielle, jonka päässä ei ehkä ajattele rakkaudesta, viisaudesta, tiedosta, ajasta, olemisesta – tai itsestä – kuten ennen? Kuka todella on valmis näkemään, kuinka oikea ja väärä lakkaavat olemasta?
Tämä hyppy tai matka on kuitenkin välttämätön, jos mielit tulla omaksi itseksesi. Sillä jos elät toisten sinulle rakentamassa todellisuudessa, ulkopuolelta annetun ehdoilla, kuka silloin oikeastaan olet? Toiseksi, se on välttämätön, jos haluat kokea todellisuuden sellaisena kuin se on, ilman tulkintoja ja ilman arvostelmia. Jos nimittäin elät tulkintojen läpi, olet samassa tilanteessa kuin jos vain lukisit kirjaa siitä todellisuudesta, jonka sisällä sinun pitäisi oikeastaan elää ja toimia. Olet ulkopuolinen omassa elämässäsi.
Edellä mainitun Bergerin mukaan uskonnot ovat oleellisesti kehittyneet legitimoimaan kulloistakin vallalla olevaa symbolista universumia. Oikeaa ja väärää kun on nerokkaan helppoa perustella sillä, että Jumala (joka sopivasti on kaiken kritiikin ulkopuolella) sanoo niin. Uskontojen tehtävä on siis ensisijaisesti pitää ihmiset kiinni tietynlaisessa maailmantulkinnassa ja tällä tavoin vieraannuttaa heidät todellisuuden autenttisesta ja välittömästä kokemuksesta – ja samalla tietysti itsestään.
Ajatelkaapa tässä kohtaa uudelleen, mistä puhutaan, kun puhutaan tottelevaisuudesta ja nöyryydestä Jumalan edessä! Ja miettikääpä mitä gnostilaisessa Filippuksen evankeliumissa tarkoitetaan sillä, että ihmisestä pitää tuleman – ei kristitty, vaan Kristus. Siis että ihmisestä pitää itsestään tulla jumala, joka luo oman todellisuutensa, eikä vain niele sitä mitä muut hänelle syöttävät. Eipä ihme, ettei kyseinen teos ole saanut sijaa nykyisessä Raamatun kaanonissa… Mitä länsimaiden historiasta olisikaan tullut, jos ihmiset olisivat tajunneet olevansa oman maailmansa luojia ja jumalia?
Lännen ja idän näkemykset ovat kuitenkin taas kerran yhtä kaukana toisistaan kuin – noh – länsi ja itä. Kolme monoteistista sisartamme perustuvat häpeilemättömästi auktoriteettiin ja tarjoavat seuraajilleen valmiita vastauksia kysymykseen kuin kysymykseen. Mutta näin ei ole idässä! Siellä monet perinteet keskittyvät dekonstruktioon. Buddha opetti katselemaan pelkäämättä kaikkia ehdollistumia ja kyseenalaistamaan ne ilman syyllisyyttä tai auktoriteettien pelkoa. Zen-meditaation tavoitteena on todellisuuden kokeminen ilman selittäviä ajatuksia, sellaisena kuin se on. Uskontoon, materiaan ja valtaan indoktrinoidun länsimaisen mielestä zen-munkkien istuskelu ja seinän tuijottelu on ehkä tuottamatonta hulluutta. Mutta siinä istuessaan he purkavat valheiden verkkoa ja ovat astumassa vihdoin tähän todellisuuteen. Väitän, että se on arvokkainta mitä ihminen voi tässä elämässä tehdä.
saatanan tunarit 